Ostajan opas 2014-15: Aloittelijan ja harrastajan kamerat

Huom: Tämä artikkeli pohjautuu täysin henkilökohtaisiin mielipiteisiini. Objektiivisempia ja yksityiskohtaisia arvioita kameroista kannattaa etsiä esimerkiksi DPReview sivulta. Tässä mainittujen hintojen lähteenä on ollut Rajalan ja Verkkokaupan nettisivut. Jos jokin asia jäi askarruttamaan mieltä, niin jätä kommentti ja vastailen mahdollisimman pian :)

Artikkelikuva: cchiriac

”Sami, sinä kun tiedät näistä kameroista niin mikä minun kannattaisi ostaa kun…” on lause mitä kuulee aina tasaisin väliajoin. Vastaus ei ole ikinä yksiselitteinen ja koska joulu on lähestymässä – ja sen mukana useampi tuttu on harkitsemassa uuden kameran ostoa – ajattelin säästää aikaa ja vaivaa (paitsi että en selvästikään miettinyt tätä loppuun asti, koska tämän artikkelin kirjoittamiseen kului sellaiset 8-10 tuntia…) ja kirjoittaa kerralla kattavamman artikkelin aloitteleville, ja miksi ei vähän kokeneemmillekin valokuvaajille.

On mahdotonta antaa hyviä neuvoja tietämättä ensin muutamaa perusasiaa, kuten mikä on käytettävissä oleva budjetti? Millaisia kuvia haluat ottaa? Aiotko teettää printtejä kuvista? Kuinka isoja? Onko tarkoitus käsitellä kuvia? Onko kameran koolla ja painolla väliä? Aloittelevalle tai ensimmäistä kameraa harkitsevalle kuvaajalle nämä asiat eivät välttämättä ole edes selkeinä mielessä.

Ming Thein, jota arvostan suuresti, käyttää termiä ’shooting envelope’, joka on tapa arvottaa eri kameroita ja kamerasysteemeja yhdeksän eri ominaisuuden mukaan. Nämä liittyvät mm. kuvanlaatuun, käytettävyyteen, kannettavuuteen, järjestelmän laajuuteen jne. Pointti on se, että ei ole olemassa täydellistä kameraa. Esimerkiksi kuvanlaadun maksimoiminen vaatii usein uhrauksia sekä käytettävyyden että kannettavuuden osalta – puhumattakaan budjetista! Ja jos tarkoituksena on julkaista kuvia lähinnä Facebookissa tai Instagramissa, ja kameran tulisi olla sellainen joka kulkee aina mukana, saattaa iPhone 6 yllättäen ollakin se paras vaihtoehto.

Näistä rajoituksista huolimatta kamerat ovat kehittyneet niin nopealla tahdilla, että käytännössä mikä tahansa viimeisen kahden vuoden aikana julkaistu digitaalinen järjestelmäkamera pystyy kuvanlaatuun, joka täyttää mitkä tahansa tavallisen harrastelijan tarpeet. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvanlaatu tai megapikselien määrä ei ole enää se tärkein kameran valintaan vaikuttava kriteeri suurimmalle osalle meistä. Lisäksi kun ottaa huomioon kuinka paljon kännykkäkamerat ovat kehittyneet, ei ole juurikaan järkeä ostaa erillistä kameraa jos ei ole myös tahtoa opetella valokuvaamista ja kehittyä valokuvaajana.

Eli tämä artikkeli on kirjoitettu seuraavien olettamuksien päälle:

• Kännykkäkameroiden kuvanlaatu ja käytettävyys ovat täysin riittäviä suurimpaan osaan käyttötarkoituksista.
• Kameran ostaminen perustuu joko haluun kehittyä valokuvaajana (prioriteettina käytettävyys ja koko)…
• …tai tarpeeseen tulostaa korkealaatuisia kuvia (prioriteettina kuvanlaatu)…
• …tai jotain tiettyä erityistä tarkoitusta varten (esim. luontokuvausta harrastavien tarve massiivisille zoomeille).

Tästä lähtökohdasta on helppo siirtyä eteenpäin: Jos käytettävissä olevaa budjettia ei oteta huomioon, niin aloittelevan tai ensimmäistä kameraa harkitsevan kuvaajan tulisi pyrkiä löytämään kamera, joka parhaiten mahdollistaa kuvaajana kehittymisen. Koko ja käytettävyys ovat tässä kategoriassa tärkeimmät tekijät. Jos kamera on liian iso ja painava, se jää helposti kotiin hyllylle pölyttymään. Pieni kamera sen sijaan on helppo ottaa mukaan aina ulos lähtiessä, vaikka ei olisi edes tarkoitus lähteä kuvaamaan mitään. Käytettävyydellä tarkoitan sitä, että tärkeimmät kontrollit (esim. ISO-herkkyys, aukko, suljinaika, tarkennuspisteen valinta…) ovat nopeasti ja helposti säädettävissä. Lisäksi ei ole pahitteeksi, että kamera toimii muutenkin sukkelaan, tarkentaa nopeasti ja tarkasti, sekä istuu hyvin käteen.

 

Sensorin eli kennon koko ja kuvanlaatu

Kun puhutaan digitaalisista järjestelmäkameroista, voidaan jakaa ne kolmeen pääluokkaan kennon pinta-alan perusteella (Nikon 1 ja Pentax Q järjestelmät ovat sen verran marginaalisia, että jätän ne tämän ulkopuolelle. Samoin keskikoon kamerat voi jättää tästä pois, koska ne menevät niin selvästi ammattikuvaajan arsenaaliin) pienimmästä suurimpaan: Micro Four Thirds, APS-C, Full-Frame / 35 mm. Karkeasti yleistäen kennon pinta-alan kasvaessa myös saavutettavissa oleva kuvanlaatu paranee. Isompi kenno vastaanottaa myös enemmän valoa, mikä tarkoittaa parempia hämäräkuvausominaisuuksia.

Kamera jossa on suurin mahdollinen kenno ei kuitenkaan ole aina se paras vaihtoehto. Kennon koon kasvaessa kasvaa myös kameran ja siihen sopivien objektiivien koko (Leica M systeemi on tältä osin poikkeus, mutta siinä on omat rajoitteensa ja Leicaa harkitsevan pitää olla valmis lyömään kerralla tiskiin useampi tuhat euroa). Esimerkiksi f2.8 valovoimainen Nikonin standardizoom Full-Frame kameroille painaa 900 g ja on yli 13 cm pitkä. Vastaavan polttovälin ja valovoiman omaava Panasonicin objektiivi Micro Four Thirds systeemille on puolestaan vain 300 g ja pituutta sillä on 7,5 cm.

Tällä on siis suuresti merkitystä jos etsit kameraa joka kulkee jatkuvasti mukana. Toisaalta taas jos olet eniten kiinnostunut esimerkiksi maisemakuvauksesta ja joka tapauksessa kannat kamerajalustaa, ND filttereitä pidikkeineen yms., niin silloin tuskin on väliä vaikka kamera objektiiveineen painaisi myös vähän enemmän.

 

Peilitön vai peilillinen kamera?

Järjestelmäkamerat ovat perinteisesti olleet peilillisiä. Tämä tarkoittaa sitä, että kennon edessä on peili joka ohjaa kuvan kameran etsimeen. Viime vuosien aikana rinnalle on tullut liuta peilittömiä kameroita. Sen sijaan, että kuva ohjautuisi etsimeen peilien ja prismojen kautta, on näissä kameroissa pieni LCD tai TFT näyttö kameran takana olevan isomman näytön rinnalla.

Ensimmäiset elektroniset etsimet eivät vetäneet vertoja peilillisille versioille. Ne olivat kuvanlaadultaan huonompia ja usein kameraa liikutettaessa etsinkuva päivittyi häiritsevästi viiveellä. Uusimman sukupolven kameroissa elektroniset etsimet ovat kuitenkin ottaneet isoja harppauksia eteenpäin. Esimerkiksi n. 1 200 € maksavan Fujifilm X-T1 kameran elektronisen etsimen kuva on kooltaan samaa luokkaa kuin Canonin 6 000 € arvoisen EOS-1D X lippulaivamallin optisessa etsimessä, eikä viiveestä ole enää tietoakaan.

Alan itse olla sen kannalla, että tulevaisuus on peilittömissä kameroissa. Sen lisäksi, että saman hintaluokan kameroita verrattaessa on peilittömissä suurempi etsinkuva, elektronisissa etsimissä on myös muita etuja jotka ovat merkittäviä etenkin aloitteleville valokuvaajille:

• Koska etsinkuva tulee suoraan kameran kennon ja prosessorin kautta, tarkoittaa se sitä, että etsimessä näkyvä kuva on tarkalleen pieni versio siitä kuvasta minkä kamera tulee tallentamaan. Eli esimerkiksi kuvan valotuksen pystyy näkemään suoraan ennen kuvan ottamista. Sama pätee myös valkotasapainoon.
• Useimmissa peilittömissä kameroissa on toiminnallisuus joka näyttää yli- ja alivaloittuvat kohdat eri värisinä suoraan etsinkuvassa. Tämä tekee valotuksen hienosäädöstä huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kuin peilillistä kameraa käytettäessä.
• Esimerkiksi makrokuvauksessa kriittisen tarkennuksen aikaansaaminen on helpompaa elektronisella etsimellä, koska siinä olevaa kuvaa voi zoomata jolloin kuvaajan on huomattavasti helpompi arvioida missä tarkennuspiste sijaitsee.
• Tällä ei ole suoraan tekemistä varsinaisen etsinkuvan kanssa, mutta koska peilittömissä kameroissa ei ole peilimekanismiä kennon edessä, mahdollistaa se objektiivien sijoittamisen lähemmäksi kameran kennoa. Tämä taas tarkoittaa sitä, että peilittömien kameroiden objekviivit pystytään tekemään pienemmiksi ja kevyemmiksi.

 

Kamerat, objektiivit ja kitit

Järjestelmäkameran erottaa kompaktikamerasta se, että järjestelmäkameran objektiivi on irroitettavissa ja vaihdettavissa toiseen. Tällä on iso vaikutus siihen mitä ja miten kameralla kuvataan. Objektiivien välillä on suuria eroja mm. kuvanlaadun, valovoiman, zoomin, koon ja hinnan suhteen. Esimerkiksi yllämainittu Nikonin Full-Frame standardizoom maksaa yli 1 500 € ja Panasonicin vastaava on pienestä koostaan huolimatta sekin yli 1 000 € uutena. Yleisesti ottaen ns. kittiobjektiivit, eli ne mitä kameroiden mukana tulee, ovat halvempia ja heikompilaatuisia kuin erikseen ostettavat. Tämä ei tee niistä välttämättä huonoja, ja itsekin olen tyytyväisenä käyttänyt monia kittiobjektiiveja tilanteesta riippuen. Fakta on kuitenkin se, että vaihtaessa kittiobjektiivin esimerkiksi laadukkaaseen kiinteän polttovälin objektiiviin tapahtuu myös kuvanlaadussa iso harppaus ylöspäin.

Pointtina tässä on se, että ei ole hirveästi järkeä ostaa 2 000 € kameraa – tai edes modernia muutaman satasen maksavaa aloittelijalle suunnattua mallia – jos siihen ei aio hommata myös vastaavasti laadukasta optiikkaa. Iso osa kameran potentiaalista menee muuten täysin hukkaan. Tämä pätee myös toisinpäin: muutaman vuoden vanha kamera pesee helposti uudemmat mallit jos siinä käytetään laadukasta objektiivia.

Kameraa hankittaessa kannattaakin siis varata rahaa myös ainakin yhteen kiinteäpolttoväliseen objektiiviin, ellei sellaista jo ennestään omista. Mieluummin vaikka säästää sitten kameran hinnassa ja ostaa astetta vanhemman mallin. Hyvä puoli tässä on se, että edes kohtuullisen valovoimaiset ns. ”standardiobjektiivit,” joiden polttoväli vastaa 35 mm tai 50 mm luokkaa, eivät ole järin kalliita. Esimerkiksi Nikonin 35 mm f1.8 (53 mm vastaava) maksaa n. 200 € ja on taatusti hintansa arvoinen. Micro Four Thirds systeemille Olympuksen 25 mm f1.8 (50 mm vastaava) objektiivi maksaa n. 350 €.

 

Aloittelevan kuvaajan ensimmäinen oikea kamera

Nyt päästään itse asiaan, eli varsinaisiin suosituksiin. En aio kaikkia maailman kameroita tähän listata, vaan ne joita oikeasti voisin ystäville ja tuttaville suositella, riippuen vähän heidän tarpeista, budjetista ja käyttötarkoituksesta. Tämän vuoksi esimerkiksi Nikon 1, Pentax Q ja Canon M järjestelmät jäävät kokonaan huomiotta. Samalla hinnalla saa parempaa muualta. Yksi mielenkiintoinen villi kortti on Samsung, jonka APS-C kamerat muistuttavat tyyliltään mallista riippuen joko perinteisiä digitaalisia järjestelmäkameroita, tai Sonyn kompaktimpaa NEX-sarjaa kuten alla oleva a5000. Aikaisemmat Samsungin kamerat hakivat kenties vielä paikkaansa kilpailijoiden joukossa, mutta viimeisimmät mallit ovat saaneet karistettua järjestelmän lastentaudit taakseen. Mitä Samsungin NX järjestelmän laajuuteen puolestaan tulee, sen suurin ongelma on nopeiden kiinteäpolttovälisten objektiivien puute. Eli jos tätä pitää tärkeänä, on varmempaa kääntää katse ennemmin Nikonin, Canonin tai Micro Four Thirdsin (Olympus ja Panasonic) suuntaan.

 

Olympus E-PL5 ja E-PL7
Tyyppi: Micro Four Thirds
Hinta: E-PL5 kit n. 350 €, E-PL7 kit n. 600 €

E-PL5 on ensimmäinen Olympuksen edullisempi kamera joka sisältää uuden sukupolven 16 megapikselin kennon. Uudempi E-PL7 ei lupaa merkittävästi parempaa kuvanlaatua, vaan sisältää lähinnä pieniä uudistuksia ja aavistuksen paremman käytettävyyden. Ottaen tämän hetkiset hinnat huomioon, valitsisin itse E-PL5:n ja käyttäisin erotuksen objektiivin ostamiseen. Merkittävästi kummassakaan kamerassa ei kuitenkaan ole kahta säätörullaa asetuksia varten, mikä tekee käytettävyydestä hankalampaa. Toinen merkittävä puute on etsin, eli jos ei halua sijoittaa lisärahaa ulkoiseen etsimeen (n. 200 € lisähintaa) pitää näitä kameroita käyttää samaan tapaan kuin pokkaria. Tästä huolimatta kuvanlaatu uusissa Micro Four Thirds kameroissa on todella hyvä mitä tahansa tyypillistä käyttöä ajatellen – varsinkin kun kameraan laittaa jonkin lukuisista laadukkaista Olympuksen tai Panasonicin objektiiveista.

Ja objektiiveista puheenollen, Micro Four Thirds kameroille on useampi hyvä yleiskäyttöön sopiva vaihtoehto, joilla saada lisää valovoimaa ja parempaa kuvanlaatua:

• Panasonic Leica 15 mm (30 mm vastaava) f1.7 – n. 700 €
• Olympus 17 mm (34 mm vastaava) f1.8 – n. 500 €
• Panasonic 20 mm (40 mm vastaava) f1.7 – n. 450 €
• Olympus 25 mm (50 mm vastaava) f1.8 – n. 350 €
• Panasonic Leica 25 mm (50 mm vastaava) f1.4 – n. 550 €

 

Sony a5000
Tyyppi: APS-C, Sony E järjestelmä
Hinta: Sony a5000 kit n. 400 €

Sony tuntuu julkaisevan uusia versioita kameroistaan useammin kuin mikään muu valmistaja, ja tämäkin 20 megapikselin a5000 on pian jäämässä 24 megapikselin a5100:n jalkoihin. Tuleva a5100 on myös tarkennussysteemin osalta merkittävä parannus tähän a5000 versioon. Muuten tämän kameran APS-C kokoinen kenno takaa periaatteessa parempaa kuvanlaatua kuin Micro Four Thirds kamerat. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin Sonyn heikohko maine mitä objektiivien laatuun tulee: isompi kenno ja resoluutio eivät juurikaan auta jos objektiivit eivät kykene piirtämään terävää kuvaa. Carl Zeiss brändin alla olevat Sonyn objektiivit taas puolestaan eivät ole ihan sieltä halvimmasta päästä.

Sony a5000 kamerassa ei myöskään ole sisäänrakennettua etsintä, joten käyttö on samantapaista kuin pokkarikameralla. Toisen säätörullan puute haittaa myös käytettävyyttä jossain määrin.

Kameran rinnalle suosittelen ensimmäiseksi laadukkaammaksi objektiiviksi Sonyn 35 mm (53 mm vastaava) f1.8 putkea joka maksaa n. 450 €. Myös alle 300 € maksava 28 mm (42 mm vastaava) f2.8 pannukakkuobjektiivi voi olla mielenkiintoinen vaihtoehto.

 

Panasonic GX7
Tyyppi: Micro Four Thirds
Hinta: Panasonic GX7 kit n. 600 € (tarjoushinta)

GX7 on yksi parhaista Micro Four Thirds kameroista, mutta sillä on kuitenkin sen verran ikää, että siitä on tällä hetkellä saatavilla erittäin hyviä tarjouksia. Erotuksena yllä oleviin malleihin GX7 sisältää yhden sijasta kaksi säätörullaa sekä sisäänrakennetun etsimen.

Selvänä heikkoutena Olympuksen Micro Four Thirds kameroihin verrattuna on GX7:n sisäänrakennettu kuvanvakaaja, joka ei ole läheskään yhtä tehokas. Tällä on kuitenkin käytännön merkitystä lähinnä ainoastaan hämäräkuvauksessa tai muuten pitkiä suljinaikoja käytettäessä. Lisäksi GX7:n äänetön elektroninen suljin mahdollistaa osaltaan vakaamman kuvaamisen käsivaralla.

 

Sony a6000
Tyyppi: APS-C, Sony E järjestelmä
Hinta: Sony a6000 kit n. 600 € (tarjoushinta)

Verrattuna a5000 ja a5100 malleihin, tämä Sonyn astetta kalliimpi kamera sisältää jo sisäänrakennetun etsimen ja laadukkaan tarkennusjärjestelmän, sekä uuden 24 megapikselin kennon. Myös säätörullia on yhden sijasta kaksi, mikä parantaa a6000:n käytettävyyttä. Kuvanlaadun puolesta a6000 todennäköisesti peittoaa muut saman hintaluokan kamerat, mutta jälleen kerran tämä edellyttää, että kennon eteen laitetaan laadukasta optiikkaa.

 

Olympus OM-D E-M10
Tyyppi: Micro Four Thirds
Hinta: Olympus E-M10 kit n. 800 €

Erinomainen ja varma vaihtoehto joka ei kuitenkaan kuvanlaadultaan eroa merkittävästi muista tässä mainituista Micro Four Thirds kameroista. E-M10:ssä on kaksi säätörullaa ja sisäänrakennettu etsin, mikä tekee siitä erinomaisen ensimmäisen kunnollisen kameran jonka mukana kehittyä kuvaajana, jos vain budjetti antaa myöten. Toisaalta taas Panasonic GX7 on tällä hetkellä selvästi edullisempi.

Kameraa ostettaessa kannattaa rohkeasti kävellä kauppaan ja kokeilla miten ne istuvat käteen ja millaista niiden käyttö on. Suosittelen myös kokeilemaan eri kameroita erikokoisten objektiivien kanssa, jotta näkee missä kulkee mukavan käytettävyyden raja koon ja painon suhteen.

 

Nikon D3200, D3300, D5200 ja D5300
Tyyppi: APS-C, Nikon F järjestelmä
Hinta: D3200 kit n. 400 €, D3300 kit n. 550 €, D5200 kit n. 650 €, Nikon D5300 kit n. 700 €

Kuten voi huomata, Nikonilla on tarjota useita eri alkutason järjestelmäkameroita. Näistä on varsin vaikea innostua sen erityisemmin, koska minkä tahansa Nikonin valitsee niin kuvanlaatu ja käytettävyys tulevat olemaan aloittelevalle kuvaajalle erinomaisia – joskin toisen säätörullan puuttuminen tarkoittaa, että käytettävyys voisi olla parempikin. Eri mallien välillä on pieniä eroja liittyen lähinnä tarkennusjärjestelmään ja sarjakuvauksen nopeuteen. Lisäksi Nikonin 35 mm (53 mm vastaava) f1.8 objektiivin saa kameralle kaveriksi vain 200 €:lla.

Nikonia vastaan pätevät lähinnä ne argumentit joista puhuin yllä verratessa peilillisiä ja peilittömiä kameroita: järjestelmän fyysinen koko on merkittävästi suurempi kuin peilittömissä vastineissa, minkä lisäksi optinen etsin ei ole näissä alkupään malleissa ikinä sieltä parhaasta päästä, vaan häviää helposti peilittömille kameroille niin kirkkauden kuin koonkin osalta.

Jos Nikon kiinnostaa, niin kannattaa myös tarkistaa löytyisikö tarjouksia vanhemmista ns. ”prosumer” tai ”enthusiast” tason malleista. Esimerkiksi 2010 vuonna julkaistun D7000 kameran kuvanlaatu on yhä täysin riittävä, siinä on suurempi ja kirkkaampi optinen etsin sekä parempi tarkennusjärjestelmä kuin osassa ylläolevista malleista, ja se sisältää käytettävyyttä merkittävästi parantavat kaksi säätörullaa.

 

Canon 100D, 700D
Tyyppi: APS-C, Canon EF/EF-S järjestelmä
Hinta: Canon 100D kit n. 500 €, Canon 700D kit n 650 €

Myönnettäköön, Canonin (ja Pentaxin, mutta ei mennä sinne…) kamerat ovat itselleni kaikkein vähiten tuttuja. Olen kuitenkin seurannut hyvinkin aktiivisesti kameramaailmaa ja sen kehitystä viimeiset kolme-neljä vuotta, ja on alkanut tuntumaan siltä, että Canon on pudonnut kelkasta. Siinä missä Nikon on tuonut markkinoille merkittäviä uudistuksia, Canon on lähinnä julkaissut marginaalisia parannuksia olemassaoleviin malleihin. Siitä huolimatta Canonit ovat luotettavia kameroita, Canonin objektiivivalikoima on massiivinen (kuten on Nikoninkin), ja ei ole mitään syytä etteikö osaavissa käsissä näilläkin saisi luotua huippuluokan kuvia.

Mitä kameroihin tulee, niin molemmissa Canoneissa on 18 megapikselin kenno ja sama prosessori, mikä tarkoittaa jos ei täysin niin lähestulkoon identtistä kuvanlaatua. Erikoista on se, että edullisempi ja fyysisesti huomattavasti pienempi 100D sisältää hivenen paremman etsimen. Tämän lisäksi 100D:ssä on uusi hybrid AF tarkennusjärjestelmä, jonka on tarkoitus parantaa tarkennusnopeutta live view:llä kuvatesssa.

Kuten yllä Nikonin yhteydessä mainitsin, myös Canonia harkitsevan kannattaa tarkistaa millä hinnalla saisi aavistuksen vanhempia, mutta kokeneemmalle harrastajalle suunnattuja kameroita.

 

Hinta ei yleensä ole itselleni se tärkein kriteeri kameraa ostaessa, mutta tottakai silläkin on merkityksensä. Jos ei olisi niin hyllyssä olisi tällä hetkellä varmaankin se 6 000 €:n Leica M ja siihen muutamalla tonnilla optiikkaa… Joka tapauksessa, mitä ylläoleviin kameroihin tulee niin kallistuisi oma ostopäätökseni tällä hetkellä joko Panasonic GX7:n tai Olympus OM-D E-M10:n suuntaan. Sonyn kamerat yleisesti ja niistä etenkin a6000 on ehdottomasti teknisesti parempi ja kykenee parempaan kuvanlaatuun, mutta henkilökohtaisesti arvostan kameroita jotka ovat pieniä, kevyitä ja suhteellisen huomaamattomia käyttää. a6000 itsessään on vielä kätevän kokoinen, mutta APS-C luokan kenno vaatii isompia ja painavampia objektiiveja, mikä tekee järjestelmästä kokonaisuudessaan omaan makuuni jo turhan suuren ja kömpelön – etenkin mitä Sonyn parempilaatuisiin zoom-objektiiveihin tulee.

Nikonit ja Canonit ovat molemmat luotettavia ja varmoja valintoja, mutta kuten aikaisemmin mainitsin, niin etenkin aloittelevalle kuvaajalle elektroniset etsimet tarjoavat hyödyllisiä toimintoja jotka helpottavat kuvaamista. Lisäksi mitä APS-C kokoluokan kameroihin tulee, ovat Canonin ja Nikonin systeemit sieltä kookkaimmasta päästä. Valokuvaajaksi kehittyy kuvaamalla, ei sillä että kamera istuu päivästä toiseen hyllyllä keräämässä pölyä.

Olen jättänyt tarkoituksella mainitsematta sellaisia kameroita kuten Sonyn RX100 (I, II ja III) sarjan tai Canonin G 1 X mk II:n. Ottaen huomioon niiden hinnan ja sen, että ne ovat kompaktikameroita, olen sitä mieltä, että aloittelevan valokuvaajan on parempi sijoittaa rahansa johonkin yllämainituista järjestelmistä. Jätin myös Fujifilmin X järjestelmän pois tästä listasta, koska tällä hetkellä jos haluaa Fujin kameran joka ei kärsi järjestelmän ”lastentaudeista,” tulee paketille hintaa reilusti yli tuhat euroa (korjaus: Fujifilm X-E2 kitin voi löytää tarjouksesta 900 € hintaan. Lisätietoa X systeemistä alla.).

 

Kokeneemman harrastajan seuraava väline

Jos olet harrastanut valokuvausta jo pidemmän aikaa, mutta tekee mieli päivittää kalustoa uudempaan ja kauniimpaan, niin ensimmäinen kysymys on heti, että mistä kamerasta olet vaihtamassa? Jos olet jo sitoutunut jonkin valmistajan järjestelmään rajoittaa se vaihtoehtoja huomattavasti. Toisaalta taas jos olet hyvin tietoinen siitä millaisia valokuvia haluat ottaa, on yksi varteenotettava vaihtoehto ostaa toinen kamera nykyisen rinnalle ja käyttää molempia mutta vähän eri tarkoituksiin. Esimerkiksi tiedän ammattikuvaajia jotka käyttävät pääsääntöisesti Nikonin tai Canonin Full-Frame järjestelmää, mutta saattavat yhtä hyvin kuvata tietyissä tilanteissa myös esimerkiksi Fujifilmin X100S kompaktikameralla tai Micro Four Thirds järjestelmällä.

Omistan itse tällä hetkellä Fujifilm X-E1 ja Olympus E-M5 kamerat. Molemmat ovat kohtuullisen pieniä ja kevyitä, minkä vuoksi käytin kesällä usein kumpaakin kameraa samaan aikaan: Fujissa oli kiinni standardizoom ja Olympuksessa erityisesti street-kuvaukseen sopiva 17 mm f1.8 (34 mm vastaava) objektiivi. Tämänhetkinen vielä realismin rajoissa pysyvä unelmasettini olisi Panasonicin LX100 (tai uusi Leica D-Lux, joka on käytännössä sama kamera) yleiskuvaukseen ja matkoille ja Fujifilm X100T street-kuvaukseen. Nykyinen Olympus E-M5 pysyisi mukana ainoana järjestelmäkamerana 25 mm, 45 mm ja 40-150 mm objektiivien kera. Nämä kaikki ovat sen kokoisia, että kahden kameran ja useamman objektiivin pitäminen samaan aikaan mukana ei vaadi pientä olkalaukkua kummempaa.

Toisin kuin yllä, keskityn tässä osassa puhumaan samalla kertaa eri järjestelmistä ja niihin kuuluvista vaihtoehdoista.

 

Fujifilm X
Tyyppi: APS-C, X-Trans kenno
Hinta: Fujifilm X-E2 kit n. 900 € (tarjoushinta), Fujifilm X-T1 kit n. 1 300 € (tarjoushinta)

Fujilla on kaksi ominaisuutta jotka erottavat sen muista kameravalmistajista: Ensinnäkin Fujin kehittämä X-Trans tekniikka saa aikaan ”filmimäistä” jälkeä etenkin suuremmilla ISO-herkkyyksillä kuvatessa. Tämän lisäksi X-Trans kennoissa ei ole Anti-Aliasing filttereitä, mikä tarkoittaa ainakin teoriassa terävämpiä kuvia. Toiseksi Fujin kamerat ovat muotoilultaan varsin retroja ja sitämyötä niiden käyttö tuntuu erilaiselta verrattuna muihin järjestelmäkameroihin: suljinaika valitaan kameran päällä olevasta rullasta ja aukko säädetään objektiivissa olevaa rengasta kääntämällä. Myös valotuksen korjaukselle on oma peukalon ulottuvissa oleva säätörulla.

Fujifilm on myös lyhyessä ajassa tuonut markkinoille lähes kaikki kokeneelle kuvaajalle tärkeimmät objektiivit, mitä esimerkiksi Sony ei ole vieläkään saanut aikaiseksi. Lisäksi Fujin objektiivit ovat saaneet lähes poikkeuksetta todella hyviä arvioita.

Kameroiden osalta X järjestelmässä on mielestäni kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: X-E2 ja X-T1. Vanhemmat mallit kärsivät vielä aavistuksen kankeasta tarkennusnopeudesta. X-E2 muistuttaa tyyliltään mittaetsinkameraa, kun taas X-T1 on enemmän perinteisen järjestelmäkameran muotoinen. Näistä kahdesta X-T1 on käytettävyydeltään selvästi parempi (joskin kuvanlaadulta kamerat ovat identtisiä), minkä lisäksi siinä on markkinoiden todennäköisesti paras elektroninen etsin.

 

Micro Four Thirds
Tyyppi: Micro Four Thirds
Hinta: Olympus OM-D E-M1 kit n. 1 400 €, Panasonic GH4 kit n. 2 000 € (pelkkä runko 1 300 – 1 500 €)

Vasta-alkajalle suunnattujen kameroiden lisäksi Micro Four Thirdsin joukosta löytyy Olympuksen OM-D E-M1 lippulaivamalli, joka on tehty ammattikuvaajalle vaihtoehdoksi perinteiselle järjestelmäkameralle. Käytettävyys on järjestelmäkameraan tottuneelle luontevaa, tarkennus nopeaa ja etsinkuva iso. Panasonicin vastine on uusi GH4 kamera, joka ei eroa merkittävästi kuvanlaadulta Olympuksen E-M1:stä.

Molemmat kamerat sisältävät myös suuret elektroniset etsimet. Videokuvaajalle näissä kahdessa kamerassa on kuitenkin iso ero, sillä GH4 kykenee tallentamaan 4k videota. Olympus puolestaan sisältää kuvanvakaajan rungossa, mitä Panasonicissa ei ole. Muihin merkittävimpiin eroihin kuuluu se, että GH4:ssä on täysin kääntyvä näyttö, kun taas E-M1:n näyttö kääntyy vain ylös/alas.

 

Sony FE
Tyyppi: Full-Frame / 35 mm
Hinta: Sony a7 runko n. 1 400 € (tarjoushinta), Sony a7R n. 1 600 €, Sony a7S n. 2 300 €

Jos silmissä kiiltää siirtyminen 35 mm kokoisiin kennoihin, on Sonyn E järjestelmä tällä hetkellä halvin ja monessa mielessä myös edistyksellisin vaihtoehto. Sonyn valikoimasta löytyy a7, jota voisi kuvailla 24 megapikselin perusmalliksi, a7R jossa on 36 megapikselin kenno, sekä a7S jonka 12 megapikselin kennossa on todennäköisesti markkinoiden parhaat hämäräkuvausominaisuudet.

Järjestelmän isoin ongelma on tällä hetkellä sen pienuus; Sonyn omat sivut listaavat vain seitsemän eri objektiivia. Näiden laatu myös vaihtelee merkittävästi; esimerkiksi yli 1 000 €:n arvoinen 24-70 mm f4 objektiivi ei ole saanut kovin maireita arvioita, mutta toisaalta taas 900 €:n hintainen 55 mm f1.8 on hyvinkin kehuttu. Lisäksi kaikkiin peilittömiin kameroihin on helppo kiinnittää adaptereilla muiden valmistajien objektiiveja – joskin tämä tarkoittaa, että silloin on käytettävä manuaalista tarkennusta.

 

Nikon / Canon APS-C
Tyyppi: Nikon F, Canon EF/EF-S
Hinta: Nikon D7100 runko n. 900 €, Canon 70D runko n. 1 000 €, Canon 7D mark II runko n. 1 800 €

Mitähän näistä nyt pitäisi kirjoittaa :) Ennen Full-Frame kokoluokkaan siirtymistä molemmilla isoilla kameravalmistajilla on tosiharrastajille suunnatut kameransa: Nikonilla D7100 ja Canonilla 70D, jotka sisältävät taattua kuvanlaatua erittäin hyvin suunnitelluissa ja loppuun asti hiotuissa paketeissa. Halvempiin malleihin verrattuna näissä on paremmat optiset etsimet, jykevämpää tekoa oleva runko, kaksi säätörullaa ja laadukkaat tarkennusjärjestelmät.

Nikon vaikuttaa ainakin paperilla paremmalta tai tasaveroiselta lähes kaikessa Canoniin verrattuna, lukuunottamatta Canonin kääntyvää näyttöä… Loppupeleissä kuitenkin valintaan näiden välillä ei pitäisi vaikuttaa niinkään kameran itsensä ominaisuudet, vaan sitoutuminen jompaankumpaan järjestelmään, ja se kumpi kameroista istuu paremmin käteen ja tuntuu miellyttävämmältä käyttää.

Selvästi kalliimmassa hintaluokassa on Canonin vastikään julkaistu 7D mark II, jonka erikoisuuksiin kuuluu huomattavan nopea sarjakuvaus ja erittäin pitkälle hiottu tarkennusjärjestelmä. Ottaen kuitenkin huomioon kameran hinnan, niin vaikea tätä on suositella jos kuvaaja ei juuri nimenomaan tarvitse näitä erikoisominaisuuksia. Samalla rahalla kun saa jo esimerkiksi Full-Frame kennolla varustetun kameran.

 

Nikon / Canon Full-Frame
Tyyppi: Nikon F, Canon EF
Hinta: Nikon D610 runko n. 1 500 €, Nikon D750 runko n. 2 200 €, Nikon D810 runko n. 3 200 €, Canon EOS 6D runko n. 1 500 €, Canon EOS 5D mark III runko n. 3 000 €

Full-Frame kameroiden hinnat ovat tulleet selvästi alas viime vuosien aikana. Ei ole kauaakaan siitä, kun tämän kokoluokan kamerasta piti lyödä yli 2 000 € tiskiin. Nyt Nikonin alkupään D610 kameran saa 1 500 € hintaan. D610:n kennossa olevan Anti-Aliasing suotimen takia tästä ei kuitenkaan saa aivan niin hyvin resoluutiota irti kuin pitäisi. Esimerkiksi jpg kuvien osalta D610 ja APS-C kennoinen D7100 ilman AA-suodinta ovat ilmeisesti hyvin lähellä toisiaan.

Hiljattain julkaistu D750 vaikuttaa omaan silmääni mielenkiintoisimmalta Nikonin Full-Frame kameralta. Se jää 24 megapikselin kennolla D800:n ja D810:n taakse resoluution puolesta – näissä molemmissa on 36 megapikselin kenno – mutta hintakin on edullisempi. Poikkeuksellisesti tämän luokan kameroissa D750:ssa on myös kääntyvä näyttö, mikä on ominaisuus jota olen ainakin itse oppinut arvostamaan. On myös otettava huomioon, että saadakseen kaiken irti 36 megapikselin kennosta pitää sen eteen laittaa huippuluokan optiikkaa. Lisäksi näin suuren resoluution hyödyntäminen vaatii myös kuvaajalta tavallista enemmän taitoa.

Canonin vastine D600:lle on 20 megapikselin 6D. Pienemmän resoluution lisäksi Canon jää Nikonista jälkeen myös suppeamman tarkennusjärjestelmän osalta. Toinen Full-Frame vaihtoehto Canonin leiriin sitoutuneelle on parin vuoden takainen 5D mark III 22 megapikselin kennollaan, vaikka tämä jäikin julkistuksensa aikoihin jossain määrin Nikon D800:n varjoon.

Vaikka paperilla Canonit vaikuttavat helposti ominaisuuksiensa puolesta Nikoneita heikommilta, ovat nämä kaikki mallit kuitenkin niin korkeatasoisia, että mielestäni valinta on jostain aivan muusta kiinni, kuten esimerkiksi aikaisemmasta sitoutumisesta jommankumman valmistajan järjestelmään, objektiivivalikoimasta, huollon tai takuun toimivuudesta, uskollisuudesta brändiä kohtaan, tai kenties jokin tietty kamera vain herättää innostusta kuvaamiseen enemmän kuin muut.

 

Mitä Full-Frame kameroihin tulee, niin mielestäni sellaisen hankintaan on kolme keskeistä syytä: Ensimmäisenä on mahdollisuus tarkempaan kapean syvyysterävyyden hallintaan, ja sen seurauksena hienovaraisempaan terävän ja epäterävän alueen erotteluun. Kapea syvyysterävyys on toki saavutettavissa myös APS-C ja Micro Four Thirds kokoluokan kameroilla, mutta Full-Frame tuo ehdottomasti tähän asiaan lisäarvoa ja tiettyä tyylikkyyttä kuviin. Toinen syy liittyy kuvien käyttötarkoitukseen ja ennenmuuta siihen, että niitä on tarkoitus myöskin tulostaa sen verran isossa koossa, että 24 – 36 megapikselin resoluutiolle on oikeasti tarvetta. Käytännössä jo 16 megapikseliä on täysin riittävä 300dpi resoluution A3 kokoisiin printteihin. Jos kuvia on puolestaan tarkoitus julkaista lähinnä netissä, niin esimerkiksi iPhonen 8 megapikseliä on enemmän kuin tarpeeksi. Kolmas syy Full-Frame kameralle on tarve kuvata hämärässä. Suurempi kenno vastaanottaa enemmän valoa, mikä tarkoittaa vähemmän kohinaa ISO-herkkyyttä nostettaessa.

Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto harrastajan toiseksi kameraksi voi olla myös Leican uusi T järjestelmä. Kamera itsessään on ainakin yksi innovatiivisimmista mitä lähiaikoina on julkaistu, mutta yhtälailla se on myös vahvasti jakanut mielipiteitä. Lisäksi Leica T:n tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään, koska tällä hetkellä järjestelmässä on vain kaksi objektiivia.

 

Lopuksi, kannattaa miettiä tarkkaan mihin kameraa aikoo käyttää, millaisista kuvista pitää ja mikä on oma tyyli kuvata. Jos hyllystä löytyy jo vaikkapa astetta vanhempi Nikonin järjestelmä, mutta tarve on kameralle joka kulkisi kätevämmin matkoilla mukana uhraamatta liikaa kuvanlaatua, voi olla paljon järkevämpää ostaa uudemman järjestelmäkameran sijasta vaikkapa Sony RX100 III, Panasonic LX100, Fujifilm X100S tai Leica X (Typ 113) nykyisen kaluston rinnalle. Täydellistä kameraa ei ole ja esimerkiksi yllämainittu Panasonic LX100 (24-75 mm f1.7-2.8) tulee hintansa puolesta halvemmaksi kuin jos ostaisi pelkän vastaavan tasoisen objektiivin Micro Four Thirds järjestelmälle.