Kevät 2014. Olin ystäväni kanssa Kalliossa kävelyllä. Selitin innoissani Arirangin In Frame -dokumenttisarjasta, siitä kuinka haastavaa mutta hienoa street-kuvaus on, sekä kuinka vaikeaksi koen lähestyä tuntemattomia ihmisiä ja kysyä, josko saisin ottaa heistä kuvan. Olin yrittänyt viimeisten kuukausien ajan tietoisesti päästä yli tästä kynnyksestä. Jos lupa kuvan ottamiseen tuli, toimin nopeasti ja enempiä ajattelematta. Puolishokissa. Tulokset olivat myös sen mukaisia.
Aina jälkikäteen huomasi, että taustalla oli jotain häiritsevää. Pari askelta siirtymällä valo olisi toiminut paremmin. Tai vähintäänkin toivoi, että olisi tullut otettua useampi erilainen kuva. Tästä huolimatta nämä ovat niitä kuvia, joita arvostan eniten ja joista koen tietynlaista ylpeyttä. Niiden tekemiseen on liittynyt niin voimakas tunnelataus: jännitys tuntematonta ihmistä lähestyttäessä ja kuvan ottamisen jälkeen iskevä onnistumisen tunne.
Kuvien laadullisilla tekijöillä ei ole mitään tekemistä tämän tunteen kanssa. Onnistuminen seuraa siitä, että on tehnyt jotain mikä on tuntunut pelottavalta. Ylittänyt itsensä.
Olympus OM-D E-M5 :: 17mm f1.8 :: 1/30 :: f2.8 :: ISO 1600
Päädyimme Good Life Coffee -kahvilaan. Viereisessä pöydässä istui ikäiseni kundi, joka piirsi kuvia muistilehtiöön. Näin mielessäni kuinka pöydän päällä olevaa lamppua voisi käyttää rajaamaan kuvaa hänestä. Pyysin ystävääni odottamaan hetken, sanoin kundille hei, kehuin hänen piirustusta ja kysyin voisinko ottaa hänestä kuvan. Kerron usein opettelevani valokuvausta eräänlaisena selityksenä.
Samalla kun kuvasin juttelimme enemmän hänestä, piirtämisestä ja mitä mieleen tulikaan. Pian ystäväni liittyi seuraan ja päädyimme keskustelemaan melkein tunnin ajaksi itsensä löytämisestä, valinnoista ja maailmassa tapahtuvasta luovien alojen murroksesta.
Kamerasta oli tullut enemmän kuin väline jolla luoda kuvia. Se antoi (teko)syyn muuttaa tilanteen kulkua. Avata keskustelu, joka olisi muuten jäänyt avaamatta.
Itse kuvalla ei ole niinkään merkitystä, vaan sillä kohtaamisella jonka me kolme koimme tuona keväisenä sunnuntaina.
Lisää kommentti