Olen parhaillaan kirjoittamassa kattavampaa artikkelia Fujifilmin X100T kamerasta, jonka Fujifilm ystävällisesti lähetti testattavaksi. Tästä ISO-vertailusta tuli kuitenkin itsessään jo sen verran kattava, että parempi julkaista se omana kokonaisuutenaan.
Koska Fujifilmin käyttämää X-Trans kennoa on hehkutettu erittäin paljon sen kyvystä kestää korkeampia ISO-herkkyyksiä, halusin tehdä erikseen vertailun X100T:n ja Olympus OM-D E-M5:n välillä. Fujin etuna on X-Trans teknologian lisäksi fyysisesti suurempi APS-C kokoluokan kennon. Resoluutio on puolestaan molemmissa kameroissa sama 16 megapikseliä.
Sinällään ei ole aivan oikeudenmukaista verrata joulun alla kauppoihin tullutta kameraa kolme vuotta sitten julkaistuun, mutta Micro Four Thirds kameroiden kehityksessä ei ole kuvanlaadun osalta tapahtunut mitään erikoista viimeisen kolmen vuoden aikana. Uudemmissa malleissa on lukemieni artikkeleiden perusteella ainoastaan n. 1 stopin parannus kyvyssä sietää kohinaa herkkyyttä nostettaessa.
Tämän vertailun kuvat on otettu jalustalla 2 sekunnin viiveellä tärinän minimoimiseksi. Tarkennus on keskellä siltaa olevassa pylväässä. Säädin aukon ja herkkyyden käsin ja annoin kameran laskea suljinajan. Tämän perusteella Olympus valottaa kuvan n. 2/3 stoppia Fujia alemmaksi, mikä sinällään on automatiikan osalta ihan järkevää, koska oman kokemukseni perusteella Fujin X-Trans kameroiden raakakuvissa on huomattavasti enemmän pelivaraa ylivalottuneiden kohtien pelastamiseksi, kuten alla olevasta kuvasta näkyy:
Fujifilm X-E1: Yllä alkuperäinen raakakuva ja alla sama kuva käsiteltynä.
X100T:n objektiivin polttoväli vastaa kinokoossa 35mm:ä ja lähinnä sitä oleva Olympukseen sopiva objektiivi jonka omistan, on 50mm:ä vastaava Panasonic Leica DG Summilux. Tämän vuoksi kuvien perspektiiveissä on pientä eroa.
Jostain syystä Fujin ISO 6400 herkkyydellä otettu raakakuva oli huomattavasti valottuneempi kuin ISO 3200 herkkyydellä otettu. Olosuhteet eivät muuttuneet ja kamera laski ihan oikein suljinnopeutta hitaammaksi 1 stopin verran herkkyyden muuttuessa yhtä paljon. Myös ISO 3200 raakakuva on aavistuksen ISO 1600:lla ja sitä alemmilla arvoilla otettuja kuvia valottuneempi. Jotta eri kuvien valotus olisi tässä vertailussa yhdenmukainen, jouduin laskemaan ISO 6400 herkkyydellä otetun kuvan valotusta Lightroomissa 1.4 stoppia ja ISO 3200 kuvan valotusta 0.3 stoppia.
Jpeg kuvissa valotus oli kuitenkin yhdenmukainen. Tämä viittaisi siihen, että esimerkiksi harppaus ISO 1600 arvosta ISO 3200:n nostaakin Fujilla herkkyyttä 1.3 stoppia 1 stopin sijasta ja kamera laskee valotusta takaisin alaspäin jpeg prosessoinnin yhteydessä.
Onkohan joku muu Fujilla kuvaava huomannut samaa ja osaisi selittää tarkemmin, että mitä tässä oikein tapahtuu? Edit: Tämä artikkeli selittänee Fujin raakakuvien käyttäytymistä. Kiitos vinkistä ’ruudulle’ Digicamera.netin foorumeilla.
Muuten kuvat ovat suoraan Lightroomista Adoben oletusasetuksilla, eli Noise Reduction on 0, Color 25, Detail 50 ja Smoothness 50. Terävöityksen arvot ovat kaikissa kuvissa 25 (Amount), 1.0 (Radius), 25 (Detail) ja 0 (Masking).
Ennen kuin mennään itse vertailuun, niin tehdään vielä selväksi, että jos tarkoitus on julkaista kuvia webbikoossa ilman rajua uudelleenrajausta, tuottaa pienempikennoinen kolme vuotta vanha Micro Four Thirds kamerakin täysin kelvollista jälkeä vielä ISO 3200 herkkyydellä:
Olympus OM-D E-M5 :: 1/800 :: f6.3 :: ISO 3200
Fujifilm X100T :: 1/500 :: f6.4 :: ISO 3200
100% suurennoksella erot kameroiden välillä tulevat paremmin esiin:
Näistä kuvista näkee nopeasti kuinka iso ero Fujin ja Olympuksen välillä on. Eikä pelkästään rakeisuuden määrässä vaan myös sen laadussa. Ainakin omaa silmääni X-Trans kennon rakeisuus miellyttää huomattavasti Olympusta enemmän.
Rakeisuuden lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota siihen, kuinka hyvin yksityiskohdat säilyvät ISO-herkkyyttä nostettaessa. Olympuksella alkaa mielestäni näkyä puuroutumista ISO 1600 herkkyydestä ylöspäin. Fuji selviää tästäkin huomattavasti paremmin.
Lopuksi on kuitenkin hyvä palata siihen mistä aiemmin mainitsin: kuinka paljon kameran kyky tuottaa puhdasta jälkeä korkeilla ISO-herkkyyksillä merkitsee, riippuu täysin kuvaajasta ja kuvaajan tarpeista. Esimerkiksi alla oleva kuva on otettu Olympuksella ISO 3200 herkkyydellä, käsitelty kohinaa poistaen ja tallennettu mm. tietokoneen taustakuvaksi sopivalla 1920 x 1280 resoluutiolla (klikkaa kuvaa nähdäksesi täysikokoisen version).
Olympus OM-D E-M5 :: 1/2000 :: f7.1 :: ISO 3200
Suurin osa Sisun päivän tapahtuman kuvista on puolestaan otettu Fujifilm X-E1:llä ISO 6400 herkkyydellä – joskin pakon edessä valon loppuessa kesken. Muutoin pitäisin Fujin mieluummin enintään ISO 3200:ssa ja oikeastaan mikä tahansa herkkyys ISO 1600:aan asti on erittäin siisti omiin tarpeisiini.
Mitä Olympukseen tulee, niin päivittäisessä käytössä en epäröisi nostaa herkkyyttä ISO 1600:aan, joskin mielelläni pysyisin alle ISO 400:ssa. Tämä on onneksi yleensä helppoa muulloin kuin öisin, kiitos valovoimaisten objektiivien, vastaavilla f-arvoilla saavutettavan laajemman syvyysterävyyden isompikennoisiin kameroin verrattuna, sekä kameran rungossa olevan kuvanvakaajan.
Lisää kommentti